Ajatustenvaihtoa alueellisesta koordinaatiosta ja tulevasta perehdytysoppaasta

Tapasimme perjantaina 10.11.17 alueellisten koordinaattorien ja edustajien kanssa Pasilassa, Helsingissä, tarkoituksena vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia alueellisesta koordinaatiosta, pohtia vähän PARent -järjestelmän käsitteistöä etsivän nuorisotyön osalta ja kommentoida tulevaa valtakunnallista perehdytysopasta.

Lounais-, Länsi- ja Sisä-Suomen alueelliset koordinaattorit kertoivat tehtävistään ja siitä, miten koordinaatiorakenne heidän alueillaan toimii AVI:n ohjaamana. Koordinaattorin tehtävät nousevat tarpeesta, joten ne saattavat eri paikoissa ja eri aikoina olla hieman erilaisia. Keskeisimpänä tehtävänä on tukea alueellista etsivää nuorisotyötä ja -työntekijää, välittää kentän terveisiä aluehallintoviraston ja koordinaatioryhmän suuntaan ja tuoda sieltä terveisiä puolestaan takaisin kentälle. Koordinaattori tukee etsivää nuorisotyöntekijöitä ja esimiehiä erityisesti perehdytysvaiheessa, kokoaa heitä yhteen alueellisiin tapaamisiin, järjestää foorumeita, joissa esimiehet ja etsivän nuorisotyöntekijät voivat pohtia ajankohtaisia asioita yhdessä (ja myös erikseen) sekä kokoaa alueellista tietoa. Länsi-Suomen alueelliset koordinaattorit toimivat lisäksi Aikalisä -kouluttajina. Säännöllinen tapaaminen alueellisesti mahdollistaa ajatusten vaihtamisen ja vertaistuen sekä tasalaatuisuuden edistämisen ja työmuodon kehittämisen yhteisesti. Koordinaatioryhmän kautta saadaan myös omaa lähialuetta/maakuntaa suurempi kuva ja liitytään sitä kautta myös muihin alueisiin. Alueellisen koordinaation ja yhteistyön kautta voidaan käyttää myös resursseja tehokkaammin - kuntien ja etsivää nuorisotyötä tekevien organisaatioiden ei tarvitse tehdä kaikkea aina itse, vaan esimerkiksi markkinointia ja tiedotusta voidaan tehdä myös yhteisesti (esimerkiksi yhteinen tiedote 2. asteen oppilaitoksiin).

Erityisenä etuna alueellisessa koordinaatiossa nähdään se, että koordinaattori on vertainen - hän on etsivän nuorisotyöntekijä, jonka tehtäviin kuuluu perustyön lisäksi myös koordinoida alueellista yhteistyötä ja tukea. Näin kynnys kysymiselle ja mahdollisista epäkohdista kertomiselle on matala ja toisaalta koordinaattorin ymmärrys työstä ja työmuodosta on hyvä. Työmuoto on herkkä ja elää ajassa, joten käytännöntyöstä irrallisen koordinaattorirakenteen (esim. kokoaikaiset alueelliset koordinaattorit) luomista ei ole nähty järkeväksi, vaikka siinä voisi resurssien puolesta olla hyötynsäkin.

Koordinaattorin koolle kutsumia alueellisia tapaamisia on tällä hetkellä n. 5-7 kertaa vuodessa/alue, minkä lisäksi he järjestävät paikallisista ja alueellisista tarpeista nousevia koulutuksia. Tapaamisten järjestämisestä vastaavat kunnat/toimijat vuorotellen, vaikka vetovastuu sisällöstä onkin koordinaattorilla. Alueellinen koordinaatio ei tällä hetkellä näy koordinaattoreiden palkassa, vaan he tekevät sitä osana etsivän nuorisotyöntekijän tehtäväänsä. Aluehallintovirastot kuitenkin tukevat heitä tässä tehtävässä huolehtimalla vertaistapaamisten ja koulutusten aiheuttamista kustannuksista.

Koordinaatioryhmä (alueelliset koordinaattorit ja aluehallintovirastot) kokoaa hyvin näkemystä koko alueesta, mikä voisi olla erittäin hyödyllistä myös valtakunnallisesti. Vastaava koordinaattori/edustaja -rakenne voisi edistää yhteisen näkemyksen ja kokemuksen rakentamista valtakunnallisellakin tasolla ja tuottaa paitsi valtakunnallista tietoa alueellisesti tehtävästä etsivästä nuorisotyöstä, myös mahdollistaa hyvien käytäntöjen, ajankohtaisten ilmiöiden ja kuulumisten jakamisen sekä yhteisen työmuodon kehittämisen laajemmin.

Olisi myös tärkeää verkostoitua paitsi etsivää nuorisotyötä tekevien, myös muuta etsivää työtä tekevien toimijoiden kanssa. Näin työmuoto pysyisi juurissaan kiinni eikä irtoaisi omaksi saarekkeekseen, vaikka se monin paikoin ammatillistumisen myötä onkin erilaistunut perinteisestä katutyöstä. Periaate taustalla on kuitenkin edelleen sama - Täytyy elää ajassa ja paikassa ja kartoittaa niitä ryhmiä, jotka tarvitsevat tukea päästäkseen elämässä eteenpäin. Kartoituksen jälkeen nämä yksilöt täytyy löytää - tänä päivänä he löytyvät yhtä usein verkostojen ilmoitusten kuin katutyön kautta, mutta periaate on sama. Heidät täytyy tavoittaa, jotta voidaan tarjota tukea ja ohjausta. Etsivän nuorisotyön tapa asettua rinnalle kulkemaan, ohjata ja tukea elämässä eteenpäin nuoren motivoimisen ja vahvistamisen kautta on syntynyt enemmän nuorisotyön kuin etsivän työn perinteestä, mutta tavoite on jälleen sama - saada tukea tarvitsevat ihmiset tuen ja palveluiden piiriin, löytää heille heidän tarvitsemaansa apua, jotta he saavat voimavaroja rakentaa elämänsä rikkinäisiä osia, pieniä tai suuria, uudelleen.


Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä - toimialasta riippumatta

Nämä juuret liittyvät myös etsivän nuorisotyön määrittelyyn, rajaamiseen ja menetelmiin - täytyy ymmärtää historiaa, jotta voi rakentaa tulevaisuutta ja kirkastaa perustehtävää. Nämä ovat keskeisiä asioita valtakunnallisen perehdytysoppaan kokoamistyössä. Keskusteluissa nousi esille rajaamisen ja kirkastamisen tärkeys erityisesti nyt sote -uudistuksen kynnyksellä - se on aiheuttanut kumppaneille päänvaivaa, mikä puolestaan on johtanut siihen, että etsivälle nuorisotyölle yritetään tarjota sidosryhmistä sellaisia tehtäviä, jotka eivät sille lähtökohtaisesti kuulu. Tämä ei toki ole mikään uusi ilmiö, etsivää nuorisotyötä on aina haluttu käyttää muiden toimijoiden työrukkasena ja sijaisena, mutta sote -uudistus lisää osaltaan tätä painetta.

Etsivä nuorisotyö on sijoittunut kunnissa eri toimialojen alle, mikä on osittain ohjannut työn tekemisen tapojen ja toimintakulttuurien syntymistä. Nuorisotyön eetoksen ja identiteetin syntyminen voi olla joskus hankalaa jonkin muun toimialan, kuten työllisyys- tai sosiaali- ja terveyspalveluiden alla, mutta se olisi ensisijaisen tärkeää. Etsivä nuorisotyö on kiistatta erityisnuorisotyötä, sitä ohjaa nuorisolaki ja nuorisotyön perinne. Tämän takia yhteinen, paikallinen, alueellinen ja valtakunnallinen keskustelu ja vertaistuki olisivat tärkeitä järjestää - yhteinen käsitys ja valtakunnallinen selkänoja helpottavat arkea ja työmuodon vakiintumista. Vertaistukea saadaan varmasti jonkin verran myös kumppaneilta, kunnan nuorisotyöltä ja omalta organisaatiolta, mutta erityislaatuisuutensa ja toisaalta vielä osittain jäsentymättömyytensä vuoksi etsivä nuorisotyö kaipaa jotain enemmän, jotain omaa. Se on erityislaatuista siksi, että se on fuusioitunut etsivän työn ja nuorisotyön perinteistä - kuuluu molempiin, mutta noudattaa kummastakin vähän irrallisia toimintatapoja.

Perehdytysoppaan raakiletta ruotiessa nousi keskusteluun etsivän nuorisotyön prosessin avaamisen tärkeys - täytyisi paikallisesti, ja valtakunnallisestikin pohtia sitä, kuinka paljon tehdään mitäkin ja miksi sitä tehdään. Resurssien tehokas käyttö edellyttää säännöllistä kartoitusta - keiden kanssa tässä ajassa, tässä paikassa, on tärkeintä tehdä työtä ja miten? Mitä sillä työllä tavoitellaan yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmasta? Onko keskeisin kohderyhmä yhdellä määrittelyllä hyvä vai pitäisikö siihen palata säännöllisesti? Onko alueella jotain sellaisia ilmiöitä, joihin etsivän nuorisotyön voisi olla hyvä reagoida, siirtää työn painopistettä sinne, missä hyöty on suurin? Kartoituksen jälkeen täytyy selvittää, miten näihin ilmiöihin, näihin keskeisesti tukea tarvitseviin nuoriin päästään kiinni? Miten tavoitetaan ne nuoret, jotka kartoituksen perusteella olisi tärkeintä saada haarukoitua tuen piiriin? Miten rakennetaan luottamus? Miten nuoria motivoidaan muutokseen, oli se sitten palveluihin, koulutukseen tai harjoittelemaan tekemään arjessa jotain toisin? Mihin nuoria ohjataan, ja miten heitä tuetaan pysymään palveluissa? Miten heitä autetaan palaamaan takaisin omaan arkeensa, kiinnittymään takaisin yhteiskuntaan? Miten yhteistyö päätetään niin, että ovi jää auki ja on sellainen tunne, että edelleen ollaan olemassa nuorta varten?

Ja miten rajataan kaikki se etsivään nuorisotyöhön kuulumaton hommailu ja paikkailu pois ilman, että poltetaan siltoja muihin toimijoihin tai rajataan yhteistyön mahdollisuuksia? Paineet tehdä kaikenlaista ovat välillä suuret - milloin pitäisi toimia peruskoululaisen herätyskellona, milloin paikata jotain muuta resurssipulasta kärsivää palvelua.

Ristipaineessa tehtävä työn rajaaminen ja sen vaikeus (ja toisaalta liian tiukkojen rajojen välttämisen tuomat mahdollisuudet) kiteytyivät tapaamisessa näin:

"Etsivä nuorisotyö ei ensi pyytämällä sano kenellekään ei, mutta seuraavalla kerralla voi jo sanoa, kun on ehditty miettiä toimintaa etsivän nuorisotyön tehtävän kautta" - Erik Häggman

Perehdytysoppaasta lisää pian, kun olen saanut hahmoteltua sen seuraavaan muotoonsa - sen jälkeen se lähtee laajasti kommenttikierrokselle ja saavuttaa toivottavasti lopulta kaikkia parhaiten palvelevan muodon!

Aurinkoa marraskuuhun!

- Anna