ESENT2016 - Etelä-Suomen etsivän nuorisotyön päivät

 ESENT2016, eli Etelä-Suomen alueelliset etsivän nuorisotyön päivät järjestettiin ansiokkaasti HRAKS:in toimesta 22.-23.9.16 Hyvinkäällä. Päivät olivat varmasti antoisat etsivän nuorisotyöntekijöille, kun kaltaiseni "vieraileva tähti" sai niistä myös niin paljon irti.

Torstai aloitettiin tärkeällä viestillä ja buustilla: Etsivästä nuorisotyöstä pitää pitää yhdessä ääntä, jotta se saa ansaitsemansa arvostuksen ja vakiintuneen paikan nuorten palveluiden joukossa. Etsivän nuorisotyön tehtävä taas on pitää ääntä nuorten puolesta, erityisesti silloin kun palveluviidakossa kukaan muu ammattilainen ei sitä tee.

Verke piti voimaannuttavan puheenvuoron sosiaalisesta mediasta, oman työn näkyväksi tekemisestä ja nuorten sosiaalisen median välineistä ja kulttuureista. Puheenvuorosta jäi erityisesti mieleen markkinointinäkökulma, oman työn näkyminen verkossa oman itsen näköisesti: Persoona on iso osa työtä, mutta helposti pieni osa someviestintää. Olisiko tätä syytä muuttaa jotenkin? Omaa työtä voi tehdä tunnetuksi somessa  nuoria, vanhempia ja muita ammattilaisia kiinnostavalla tavalla (Joensuun kaupungin facebook viestintä on tästä huikea esimerkki)! Täytyy miettiä miten viestintää voisi kuvallistaa ja tehdä helpommin lähestyttäväksi? Miten oma tekemisen tapa ja persoona, sekä muut kohtaamisen työkalut saisi näkymään myös omassa someviestinnässä? Miten uusia somekanavia voisi ottaa paremmin haltuun ja käyttöön nuorten kanssa tehtävässä työssä ja yhteydenpidossa? Verken esitykset antavat vinkkejä ja näkemystä nuorten somemaailman ymmärtämiseen ja oman somemaailman kehittämiseen.

Verkostoja ja niiden toimivuutta pohdittiin myös, sillä suuri osa etsivän nuorisotyön onnistumisista riippuu verkostoyhteistyöstä. Allekirjoittanutta ehkä vähän yllätti tieto siitä, että puolet etsivän nuorisotyöntekijän työajasta menee verkostojen ylläpitämiseen. Puolet! Se on ihan valtava resurssi! Mikähän siinä on, että usein mikään muu taho ei pidä toimijoiden yhteistyöstä huolta, ja ennen kaikkea mitä asialle voisi tehdä?! Ryhmätyöskentelyn lomassa pohdimme, voisiko nuorten ohjaus- ja palveluverkoston kehittäminen vastata tähän? Voisiko se ottaa vastuuta myös käytännöntason verkostoista ja tukea niiden toimintaa? Mietimme sitä, miten paljon etsivän nuorisotyöntekijä saisikaan aikaan, jos hänen ei tarvitsisi kantaa kaikkea vastuuta verkostoista kaiken aikaa!

Ryhmätyössä saimme varsinaiseksi aiheeksi oppilaitosyhteistyön, mutta rönsyilimme tyypillisesti välillä aika kauaskin perusasioihin ennen kuin palasimme takaisin varsinaiseen aiheeseen. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että etsivän nuorisotyön työnkuvan määrittely ja rajaaminen vahvistaisi kollektiivista ammatti-identiteettiä ja antaisi uudellekin työntekijälle mandaatin toimia ja toisaalta myös rajata työtään - eli sanoa tarvittaessa lempeästi ei. Määrittely auttaisi myös työnjakoa esimerkiksi Ohjaamon ja oppilaitosten kanssa. Yhteistyön ja eri toimijoiden paikkojen hakeminen suhteessa toisiinsa on monin paikoin kesken. Tässä yhteinen puhe nähtiin tärkeäksi - se rakentaa yhteistyötä ja luottamusta, kaataa raja-aitoja, ennakkoluuloja ja pelkoja oman työn tai asiakkaiden puolesta. Vähintään on tärkeää katsoa, ettei samalle nuorelle tarjota päällekkäisiä palveluita.

Oppilaitosten kanssa tehtävässä yhteistyössä (kun sitten vihdoin pääsimme annetun aiheen ääreen) puhutti rajanveto siitä, miten aikaisessa vaiheessa etsivän kannattaa työskennellä putoamisvaarassa olevien opiskelijoiden kanssa? Mikä on oppilaitoksen velvollisuus tukeen ja ohjaukseen ja mikä on ohjauksen rooli toisen asteen oppilaitoksissa? Näimme, että etsivän on syytä tulla tutuksi nuorille jo 9. luokan aikana, jotta yhteydenoton kynnys on mahdollisimman matala, ja jotta nuori tietää mistä tukea saa, silloin kun sitä tarvitsee. Etsivän nuorisotyön on tärkeä olla mukana putoamassa olevien opiskelijoiden prosesseissa pitämässä nuoren puolia, ottamassa koppia js kertomassa rehellisesti mitä tapahtuu (esimerkiksi tukien loppumisen vaikutukset taloudellisesti) kun jättäytyy pois koulusta. Valinta on aina nuorella, mutta hänellä on oikeus rehelliseen tietoon valintojensa vaikutuksista omaan elämäänsä.

Esimiesten kouluttaminen etsivän nuorisotyön sisältöihin, puhututti myös, sillä esimiesten käytännön etsivän nuorisotyön osaaminen ja ymmärrys vaihtelevat valtakunnallisesti paljon. Pohdimme, olisiko syytä tehdä etsivän johtamisen valtakunnallinen perehdytys ja määrittely? Esimiehet voisivat vielä aktiivisemmin tulla mukaan vastaaviin päiviin kuulemaan ja keskustelemaan etsivän nuorisotyöntekijöiden kanssa. Etsivän nuorisotyön kentän, eetoksen ja arvojen tunteminen ja luottamus etsivän osaamiseen, ovat tärkeitä etsivän nuorisotyön johtamiseen vaikuttavia tekijöitä. Toisaalta etsivän nuorisotyöntekijän täytyy puolestaan voida luottaa omaan tehtävänkuvaansa ja sem rajaukseen, eli työnkuvan tunteva esimies ei määrää ydintehtävän ulkopuolisia töitä, joilla paikataan jotain muuta toimintaa, vaikka se pienten resurssien aikana houkuttelevaa onkin.

Ryhmien vetäminen oli myös ryhmätöissä ja paneelikeskustelussa esillä. Melko yksimielisesti nähtiin, että etsivässä nuorisotyössä ryhmien ja kerhojen vetäminen ei voi olla itse tarkoitus, mutta tarpeesta esim. sosiaalisen vahvistamisen välineenä voi olla erittäinkin toimivia menetemiä. Painopiste pitää ammatilaisten itsensä mielestä edelleen pitää yksilötyössä, mutta ei voi hakata menetelmiä kiveen, sillä nuorten tarve ja etu pitää pitää etusijalla.

Jari Koponen, Duendo Oy:stä, piti toisen päivän aamuna herättelevän luennon vihasta ja sen merkityksestä elämässä, auttamistyöstä ja kohtaamisesta. Ajatus "aikuisesta, joka ei tarvitse ketään", herätti ajatuksia. Tyypillinen nuorisotyöntekijä, jos sellaista on, on pärjäävä, omatoiminen, toisten huolia ratkaiseva aikuinen.  Tämä on tavallaan haaste nuorisotyössä, sillä ei välttämättä ole hyvä näyttää nuorille sellaisen aikuisuuden mallia, jossa aikuinen kantaa kaiken itse, eikä tarvitse ketään, ei saa tarvita ketään. Ehkä nuorille olisi hyvä näyttää mallia myös aikuisesta, joka tarvitsee välillä apua ja tukea muilta, kertoa, että se on hyväksyttävää ja tavallista.

Ajattelemisen aihetta antoi myös havainto siitä, että tunne, josta käsin kohtaamista tarkastellaan, vaikuttaa sen onnistumiseen. Jos katsoo ihmisiä pelosta käsin, on valmis taistelemaan tai pakenemaan, ja jos katsoo rakkaudesta, tilanne on turvallinen ja voi viedä asioita eteenpäin. Tunteet ovat läsnä jokaisessa päätöksessä, ajatuksessa ja toimessa elämässä ja niiden vaikutukset täytyy pystyä ottamaan huomioon. Esimerkiksi ammattilaisen tulee ottaa huomioon nuoren tunteet yhteisen prosessin eri vaiheissa. Tärkeintä on ettei lupaa nuorelle mitään, mitä ei pysty pitämään. Ammattilaisten väliaikaisuus nuoren elämässä johtaa helposti hylkäämisen kokemukseen, kun nuori on pikkuhiljaa auennut ja alkanut luottaa ja sen jälkeen suhde lopulta päättyy.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto piti vielä päivien lopuksi puheenvuoron, jossa konkreettisena vinkkinä muistutettiin nuorisotilastot.fi -palvelusta, josta löytyy kaikki nuorisotyön tilastot helposti, esimerkiksi hyödynnettäviksi työn vaikuttavuuden näkyväksi tekemisessä tai arvioinnissa ja seurannassa. Toki tietoja täytyy kerätä, jotta niitä voidaan koota sivustolle ;)

Lopuksi vielä hyvä lukuvinkki kaikille: "Ainoa hommani on auttaa sinua" Etsivän nuorisotyön hyvät käytänteet Etelä-Suomen alueella (Kalliomaa, Johanna 2016. Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi).

Rinnalla kulkemista ja yhdessä tekemistä

Torstaina 8.9.16 kokoonnuimme Pohjois-Karjalan etsivän nuorisotyöntekijöiden ja Ohjaamoväen kanssa perusasioiden äärelle. Pohdimme ensin etsivien kanssa etsivän nuorisotyön "perustyötä", ammattietiikkaa, yhteisiä pelisääntöjä ja perehdytystä sekä oman työn hyviä käytänteitä ja sitten vielä odotuksia ja toiveita Ohjaamon suhteen.

Vertailukohteeksi saimme käyttöömme Keski-Suomen vastaavan kartoituksen materiaalit ja tulokset olivat ilahduttavan samanlaisia - ainakin jonkinlainen yhteinen käsitys työn keskeisistä periaatteista, arvoista ja kärjistä tuntuu etsivän nuorisotyön kentältä löytyvän, vaikka tekemisen tapoja on paljon.

Etsivän nuorisotyön katsottiin sekä Pohjois-Karjalassa että Keski-Suomessa perustuvan luottamukseen, kunnioitukseen,  rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja nuoren yksilöllisiin tarpeisiin. Avainasemassa onnistumisissa on luottamuksellinen asiakassuhde, kunnioitus ja se, että nuorta kuunnellaan - työtä tehdään nuori edellä, nuoren antamilla tiedoilla. Nuoren yksilölliset tarpeet nähdään paljon tärkempinä kuin esimerkiksi kunnan tavoitteet - nuori saa sitä tukea mitä hän tarvitsee, saatiin hänestä sitten hyvää tilastoa tai ei. Mittarit eivät välttämättä kerro kaikkea, esimerkiksi koulutukseen tai työelämään ohjaaminen ei välttämättä ole monelle nuorelle ajankohtaista, mutta silti hänen kanssaan on saatettu päästä huimasti eteenpäin, vaikka tilastojen valossa hänen kanssaan tehty työ jäisi mittareiden ”ulkopuolelle”. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että etsivän nuorisotyöntekijän täytyy itse uskoa nuoren tilanteen parantumiseen, haluta aidosti auttaa nuorta ja pitää huolta siitä, että ”perä pitää”.

Perustyö nähtiin ensisijaisesti tuen tarpeessa olevien nuorten löytämisenä, rinnalla kulkemisena ja heidän tarvitsemiensa palveluiden piiriin ohjaamisena. Kohtaaminen, vahvistaminen, tsemppaus ja nuorta varten oleminen ovat työn kulmakiviä. Ensisijaisen tärkeänä pidettiin sitä, että nuori päättää itse mitä hän elämästään kertoo ja mihin suuntaan yhdessä lähdetään työskentelemään. Nuori pysyy koko ajan keskellä ja toimijana ja kaikki tekeminen perustuu hänen tahtoonsa. Etsivällä täytyy olla aikaa kohdata ja kuulla nuori, verkostoja ja palveluiden tuntemusta, jotta osaa ohjata nuoren hänen tarvitsemiinsa palveluihin ja ymmärrystä yhteiskunnan tapahtumista, jotta pysyy kartalla siinä, missä nuorten elämässä mennään.

Etsivän perustyöhön kuuluu myös oman työn, osaamisen ja palveluiden markkinointi, viestintä ja saavutettujen tulosten raportointi. Työn vaikuttavuudesta, tuloksista ja ihmisen elämän kokoisista onnistumisista täytyy osata kertoa eteenpäin, jotta etsivän nuorisotyön paikka kuntien palvelukentässä vakiintuu ja työ saa ansaitsemansa arvostuksen ja turvan. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä muiden nuorten käyttämiä ja tarvitsemia palveluita tuottavien toimijoiden kanssa, hyvää toimivaa verkostoa ja omaa selkeää tehtävää, jonka myös muut toimijat näkevät lisäarvona omalle työlleen. Etsivän nuorisotyön pitää muistaa kertoa verkostoihin siitä, mitä se on ja mistä arvopohjasta se ponnistaa, joskus kärsivällisesti selittääkin nuorisotyön eetosta ja näkökulmaa.

Etsivän nuorisotyön täytyy myös joustavasti pystyä mukautumaan alueellisiin tarpeisiin ja tekemisen kulttuureihin, menettämättä kuitenkaan sitä perustyön ydintä. Pohjois-Karjalassa todettiin, että etsivälle nuorisotyölle tarvitaan yhteinen "perehdytysopas", joka määrittää tarpeeksi, mutta ei liikaa, jotta etsivä nuorisotyö on tasa-laatuista mutta ei tasapäistä. Materiaalin tulisi Pohjois-Karjalan etsivien mielestä sisältää myös nuorten caseja ja kokemuksia (joita löytyy toki jo nyt, esimerkiksi: Oman kokoinen elämä - tarinoita etsivästä nuorisotyöstä), sen täytyisi olla tiivis (alle 20 sivua), ja visuaalisesti miellyttävä (hyvä kuvitus!) ja se olisi ehkä hyvä julkaista myös äänikirjana. Yhteisen perehdytysoppaan tekemiseen tarttuu mahdollisesti lähitulevaisuudessa etsivän nuorisotyön osaamiskeskus, sillä tämäntyyppisen yhteisen määrittelyn ja ohjeistuksen tarve havaittiin jo osaamiskeskuksen suunnitelman tekovaiheessa. Aika näyttää millaisen muodon valtakunnallisesti yhtenäinen etsivän nuorisotyön määritelmä ja perehdytys saa ja missä aikataulussa.

Nuorisolaki määrittää tietysti toiminnalle omat reunaehtonsa, samoin Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeet ja toimintasuunnitelmat. 

Etsivän nuorisotyön katsottiin hyötyvän työnkuvan, menetelmien ja tavoitteiden avoimeksi kirjoittamisesta ja jakamisesta. Uuden työntekijän perehdytyksessä myös kokeneemmilla työntekijöillä on luonnollisesti tärkeä rooli: Oman tekemisen auki selittäminen, mukana "palloilu" ja mentorointi, yhteisen sävelen etsiminen ja sen tekeminen selväksi, että kaikkea ei tarvitse tietää, kunhan osaa kysyä ja ottaa selvää. Perehdytyksen tulisi pitää sisällään työn käytännöt, sisällön, lainsäädännön, järjestelmät, menetelmät, etiikan ja taustaorganisaation asiat. Esimerkiksi "verkostokartta" eli kunnan eri nuorten palveluita tarjoavien tahojen yhteystiedot ja työntekijät listattuna helposti saataville, auttaisivat paljon uutta työntekijää palveluihin ohjaamisessa.

Tärkeää on tarjota mahdollisuus työnohjaukseen, toisten etsivien kanssa keskusteluun ja vertaistukeen. Tämä voidaan järjestää verkossa tai kasvotusten, isolla porukalla tai työparina, aina tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Työntekijöillä on paljon hiljaista tietoa, toimivia käytänteitä ja arjen helmiä, joita pitäisi saada enemmän jakoon! Arjen pyörittämistä helpottavat avoimuus uusille ideoille, toimivat asiakasjärjestelmät, riittävät resurssit ja käytänteet sekä tiivis, vuorovaikutteinen verkostoyhteistyö. Verkoston tunteminen ja ylläpitäminen (vaihtuvuudesta huolimatta) ja konkreettinen toimiva yhteistyö eri toimijoiden kanssa, sekä myös alueen etsivien välillä (vertaisverkostot ovat todella tärkeitä, mm. yhtenäisyyden ja etsivän profiilin nostamisen kannalta) on todettu tärkeäksi. Tehokas tiedonsiirto muilta toimijoilta etsiville, paikallistuntemus sekä palveluverkon ja verkostojen tuntemus vähentävät tehokkaasti erilaiseen "selvittämiseen" liittyvää työtaakkaa. Esittäytyminen muille toimijoille, oman työn tunnetuksi tekeminen ja ”naamojen tekeminen tutuksi” on tehokas tapa löytää paikkaansa kunnan palvelukentässä. Hyväksi oli havaittu myös työparitominta, jossa työpari tulee muualta verkostosta.

Some voi olla hyvä väline tavoittaa, markkinoida ja tehdä itseään/työtään tunnetuksi, hyvä pelinavaaja joidenkin nuorten (ja miksei myös ammattilaisten) kanssa. Myös jalkautuminen nuorten pariin avaa lisää mahdollisuuksia löytää etsivän nuorisotyön palveluista mahdollisesti hyötyviä nuoria ja madaltaa kynnystä heidän tulla työn piiriin. Tässä hyvänä käytäntönä voi esimerkiksi toimia se, että lähtee fyysisesti saattamaan asiakasta palveluihin. Myös yhteistyö puolustusvoimien kanssa ja sitä kautta läsnäolo kutsunnoissa mahdollistaa sen, että tavataan luontevasti koko ikäluokan pojat. Lisäksi Joensuun aluetoimistossa tavataan kaikki armeijan keskeyttäneet, myös tytöt. Etsivät voivat jalkautua myös paikalliselle nuorisotalolle, esimerkiksi vapaamuotoisen "kesätyönhakuklubin" kautta, pieni apu ja tuki kesätöiden etsinnässä on koettu hyväksi ja samalla tulee "naama tutuksi" myös sellaisille nuorille, jotka eivät ole etsivän nuorisotyön asiakkaita.

Lieksassa etsivä nuorisotyö on opinnollistettu lähihoitajaopiskelijoille, mikä on hieno uusi avaus ja Nuotta -valmennus on ollut pidetty ja toimiva työkalu.

Oman työn ruotimisen jälkeen Pohjois-Karjalan etsivän nuorisotyöntekijät pääsivät ruotimaan myös omia odotuksiaan liittyen Ohjaamo-projektiin. Esimiehet peräänkuuluttivat selkeyttä ja verkoston palvelujen mallia, etsivät taas kivaa työympäristöä ja yhteistyötä, erityisesti sen tiivistymistä. Tärkeää heistä oli myös löytää toimivia viestintätapoja ja yhteistyön muotoja TE-toimiston, sosiaalitoimen, nuorisotoimen ja terveyspalvelujen välillä ja tässä Ohjaamo nähtiin mahdolliseksi vastaukseksi. Etsivät odottavat myös vastuun jakautumista ja toimintojen monipuolistumista.

Erityisesti toivottiin, että nuoret löytäisivät omakseen Ohjaamon ja kokisivat sen hyödylliseksi ja hyväksi.