 |
| Matkalla aurinkoiseen etelänaapuriin |
SAVE THE DATES
Torstai 16.11.2017 Urbaanin etsivän nuorisotyön päivä, Helsinki: Suurimpien kaupunkien etsivän nuorisotyöntekijöille tarkoitettu päivä, jossa on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia nimenomaan suuren kaupungin etsivästä nuorisotyöstä, työn tekemisen hienouksista ja haasteista, jakaa hyviä käytänteitä ja käydä keskusteluja. Tallinnan Mobile Youth Work -yksikkö on kutsuttu mukaan kertomaan omasta työmuodostaan ja osallistumaan keskusteluihin. Ohjelma tarkentuu ja ilmoittautuminen alkaa alkusyksystä, olkaahan kuulolla urbaanit tekijät!
Perjantai 17.11.2017 Viron- ja venäjänkielisten nuorten tavoittamiseen liittyvä toimijoiden verkostoitumispäivä, Helsinki: Viron- ja venäjänkielisten järjestötoimijoiden, seurakuntien ja muiden näihin kieliryhmiin littyvien tahojen sekä etsivää nuorisotyötä tekevien päivä, jossa jaetaan tietoa ja ajatuksia viron- ja venäjänkielisten nuorten tavoittamisesta, sen haasteista ja kehittämisestä, sekä solmitaan mahdollisesti oikein hedelmällisiä kumppanuuksia tulevaa yhteistyötä ajatellen. Tallinnan Mobile Youth Work -yksikkö on kutsuttu mukaan keskustelemaan näiden kieli- ja kulttuuriryhmien erityispiirteistä, tavoittamisesta ja sen kehittämisestä, sekä jakamaan osaamista ja ajatuksia teidän kanssanne. Ohjelma tarkentuu ja ilmoittautuminen alkaa alkusyksystä, olkaa kuulolla erityisesti Etelä- ja Itä-Suomen tekijät, jotka työskentelette kunnissa, joissa näihin kieliryhmiin kuuluvia nuoria on paljon!
TAVALLAAN SAMAA, MUTTA SILTI TOISIN
Projektitiimi esimiehellä vahvistettuna otti suunnaksi rakkaan etelänaapurin viime viikolla, tavoitteena oppia Tallinnan "mobiilista" nuorisotyöstä ja löytää tapoja tiivistää verkostoa virolaisten ja suomalaisten etsivän nuorisotyön ammattilaisten välillä. Tallinna on Virossa tällä hetkellä ainoa kaupunki, jossa toteutetaan etsivää nuorisotyötä, mutta työmuodosta ollaan kiinnostuneita muuallakin. Sielläkin työmuoto on tietysti hieman erilainen kuin Suomessa, mutta ajatustenvaihto sekä kokemusten jakaminen heidän kanssaan tulee varmasti olemaan hyvin antoisaa!
Tallinnassa työtä tehdään viiden työntekijän voimin (mikä ei ole noin 450 000 asukkaan kaupungissa mikään valtava resurssi), mutta suurella sydämellä ja intohimolla. Puolet työajasta käytetään katutyöhön, jota tehdään aina työparin kanssa. Työntekijät näkyvät siellä missä nuoret ovat ja tekevät itseään pikkuhiljaa tutuksi, rakentavat luottamusta ja asettavat myös rajoja. Työntekijät kertovat avoimesti velvollisuuksistaan ilmoittaa esimerkiksi huumeista tai laittomuuksista, mutta eivät tuomitse niihin sekaantuvia nuoria. Ovat siellä jokaista nuorta varten, haluavat heidän parastaan ja auttavat eteenpäin sitten, kun nuoret sitä haluavat. Työntekijät kertovat nuorille mahdollisuuksista harrastaa ja kiinnittyä johonkin itselle mielekkääseen toimintaan, tukevat nuorten omaehtoista toimintaa järjestämällä esimerkiksi tiloja tai välineitä ja mahdollistavat turvallisen aikuiskontaktin olemalla läsnä ja usein itse myös mukana toiminnassa. Katutyö on selkeästi suurin osa heidän työtään, mutta sen lisäksi tehdään yksilötyötä, pienryhmätyötä ja erilaisten tapahtumien, toiminnan ja mahdollisuuksien järjestämistä kadulta tavatuille nuorille yhdessä nuorten itsensä ja yhteistyökumppaneiden (järjestöt, koulut, projektit, Erasmus+) kanssa.
 |
| Työnkuva rakentuu hieman eri tavalla kuin Suomessa |
Tallinnan olosuhteet, historia ja nykyisyys poikkeavat monella tapaa suomalaisten kaupunkien todellisuudesta, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Tallinnassa toistaiseksi esimerkiksi maahanmuuttajat tai muuten erikulttuuriset ovat vielä erityyppisiä, kuin
muualla Euroopassa. Tallinnassa suurin osa kielivähemmistöistä tai maahanmuuttajista tulee suunnilleen samasta kulttuurista, edustaa samaa uskontoa ja sulautuu joukkoon helposti. Suurin osa muista kansallisuuksista tulevat vielä läheltä, kuten Venäjältä, Latviasta ja Liettuasta. Tallinnassa on paljon eri kansallisuuksia ja kulttuuriryhmiä, jotka ovat silti virolaisia. Kuitenkin esimerkiksi venäjän- ja vironkieliset ovat edelleen hyvin eriytyneet omille alueilleen, omiin kaupunkeihinsa ja omiin kouluihinsa ja oppivat siksi usein huonosti toistensa kieltä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että katutyötä tekevät osaavat sujuvasti molempia kieliä. Näin palvelu on yhdenvertainen kaikille kaduilla kohdatuille nuorille ja he saavat aikuisen keskustelutukea omalla äidinkielellään.
Virossa nuoret ovat kasvaneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä maailmassa, jossa koko kansa on tavallaan hakenut identiteettiään, ja nuoret ovat saaneet pitkään olla oman onnensa nojassa. Sen takia ongelmat ovat saaneet melko rauhassa kasvaa ja kasaantua, eikä niihin ole systemaattisesti puututtu. Myös mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä, mutta terapia nähdään heikkoutena tai sairautena, jolloin sisäinen kynnys hakea apua on korkea. Nämä nuoret ovat Tallinnan mobiilin nuorisotyön keskeisintä kohderyhmää, ja joskus saattaa olla, että nuorisotyöntekijä on ainoa aikuinen, joka on koskaan kysynyt nuorelta hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. Nuorisotyöntekijät ovat usein ensimmäinen luottamuksellinen aikuiskontakti, jolta nuoret saavat keskusteluapua ja tukea.
Mobiili nuorisotyö näkee oman roolinsa olevan yhteiskunnan ja sen ulkopuolelle jääneiden tai jättäytyneiden nuorten välissä, mahdollistamassa kiinnittymistä. Yhteiskunta on usein nuorten mielestä rajoittava taho, joka määrittelee heille heidän puolestaan sen, mitä heidän pitäisi elämässään tehdä, eivätkä he pääse vaikuttamaan kunnolla siihen yhteiskuntaan, jossa he elävät. Nuorisotyöntekijä tulee tässä nuoren puolelle ja auttaa nuorta kiinnittymään ympäröivään yhteisöön, on aina nuoren puolella. Nuorisotyössä nuorta kuullaan ja kuunnellaan, hänen kanssaan keskustellaan ja autetaan häntä reflektion kautta löytämään oma äänensä ja polkunsa.
Tämä kuulostaa jotenkin hyvin tutulta: Nuori toimijana, ohjaamassa aktiivisesti sitä, mihin suuntaan omaa elämäänsä lähtee viemään ja tarjolla tukea, jota nuori voi halutessaan ottaa vastaan. Nuorisotyö nuoren puolella, tulkkina yhteiskunnan, palveluiden ja vaatimusten sekä nuoren yksilöllisten toiveiden, haaveiden ja haasteiden välissä. Vaikka työtä tehdään vähän eri lähtökohdista ja eri tavoin Tallinnassa ja Suomessa, on taustalla jotain perustavanlaatuista yhteistä myös. Siksi ajatus mahdollisuudesta jakaa, keskustella ja oppia toinen toisiltamme kuulostaa erityisen kiinnostavalta.
Toiminnallisesti työmuoto on monelta osin hyvin erilainen kuin Suomessa. Meillä työmuoto on rakenteellisempi ja pysyvämmin osa nuorten palvelukenttää, sillä on tietyllä tavalla vahvempi asema ja sitä tukee oma lainsäädäntö. Meillä se on kuitenkin myös ammatillistumisen myötä jäykempi ja virallisempi ja valunut perinteisestä katutyöstä enemmän toimistoihin. Notkeassa kaduilla tehtävässä työssä ja vakiintuneemmassa moniammatillisen yhteistyön kautta rakentuvassa työssä on molemmissa vahvuutensa ja varmasti myös heikkoutensa. Monessa muussa maassa tehdään erikseen katutyötä. Monesti katutyö on oma erillinen työmuotonsa, josta ohjataan nuorisotoimintaan, yksilötyöhön tai ryhmiin. Katutyöntekijät tekevät usein siis vain katutyötä. Tallinnassa Mobile Youth Worker tekee kaikkia näitä osa-alueita, minkä lisäksi sosiaalinen media ja verkossa tehtävä työ on kasvava osa katutyötä. Näiden eri osa-alueiden väliset rajat ovat luonnollisesti myös hieman häilyviä, sillä kadulla nuorten kanssa työtä tekevät luovat nuoriin luottamuksellisia suhteita, käyvät yksilöllisiä keskusteluja ja toimivat ryhmien kanssa myös osana katutyötä. Mobiilit nuorisotyöntekijät tekevät myös kouluyhteistyötä, ryhmäytyksiä, teematunteja ja ovat mukana ratkaisemassa koulussa syntyneitä konflikteja.
Tallinnan työntekijät tekevät perinteistä katutyötä ja jalkautuvaa työtä, jossa he menevät sinne missä nuoret ovat, eli vievät nuorisotyön nuorten luokse. He myös järjestävät tapahtumia, jotka tavallaan kutsuvat nuoret nuorisotyön luokse. Sen lisäksi he tuntevat hyvin kaikki nuorisotyön palvelut, joihin voivat ohjata nuoria kaduilta (toiminta, joka tapahtuu esimerkiksi nuorisotiloilla) ja sosiaalisen median kautta. He pyrkivät markkinoimaan toimintaa, tapahtumia ja tekemistä nuorille sopivilla tavoilla, kuvallisesti ja nopeasti ja sopeuttamaan toiminnan nuorten maailman hetkellisyyteen. Työ vaatii nopeita reaktioita, muuntautumiskykyä, muutoksensietoa ja improvisointia.
Tallinnassa mobiilit nuorisotyöntekijät tekevät työtä sillä ajatuksella, että heidän täytyy olla nuorten tavoitettavissa kellon ympäri, kaikkina aikoina ja pystyttävä reagoimaan heti heidän tarpeisiinsa. Työaika toimii tässä joustavasti ja työntekijän tekemisiin luotetaan. Jos nuori on esimerkiksi ottanut keskellä yötä yhteyttä ja työntekijä on valvonut juttelemassa nuoren kanssa yöllä, hän voi ilmoituksella ottaa tunnit pois seuraavasta työpäivästä. Tässä on Suomen toimintatapoihin aika suuri ero ja toisaalta tämä näkyy Tallinnassa työntekijöiden jaksamisessa selvästi. Tavallaan houkutteleva ajatus joustavuudesta ja nuoria varten olemisesta kääntyy nopeasti itseään vastaan, kun työntekijät väsyvät työtaakan ja rajaamattoman työajan alle. Ehkä tämän totaalisen rajoittamattomuuden ja meidän helposti liiankin rajoittavan byrokraattisemman työaikamallimme välistä voisi löytyä joku hieno ratkaisu, jossa nuoret saavat palvelua silloin, kun heidän on sitä tärkeä saada, mutta työntekijät saavat myös ansaitsemansa vapaa-ajan ja levon?
Virossa nuoret ovat kasvaneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä maailmassa, jossa koko kansa on tavallaan hakenut identiteettiään, ja nuoret ovat saaneet pitkään olla oman onnensa nojassa. Sen takia ongelmat ovat saaneet melko rauhassa kasvaa ja kasaantua, eikä niihin ole systemaattisesti puututtu. Myös mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä, mutta terapia nähdään heikkoutena tai sairautena, jolloin sisäinen kynnys hakea apua on korkea. Nämä nuoret ovat Tallinnan mobiilin nuorisotyön keskeisintä kohderyhmää, ja joskus saattaa olla, että nuorisotyöntekijä on ainoa aikuinen, joka on koskaan kysynyt nuorelta hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. Nuorisotyöntekijät ovat usein ensimmäinen luottamuksellinen aikuiskontakti, jolta nuoret saavat keskusteluapua ja tukea.
Mobiili nuorisotyö näkee oman roolinsa olevan yhteiskunnan ja sen ulkopuolelle jääneiden tai jättäytyneiden nuorten välissä, mahdollistamassa kiinnittymistä. Yhteiskunta on usein nuorten mielestä rajoittava taho, joka määrittelee heille heidän puolestaan sen, mitä heidän pitäisi elämässään tehdä, eivätkä he pääse vaikuttamaan kunnolla siihen yhteiskuntaan, jossa he elävät. Nuorisotyöntekijä tulee tässä nuoren puolelle ja auttaa nuorta kiinnittymään ympäröivään yhteisöön, on aina nuoren puolella. Nuorisotyössä nuorta kuullaan ja kuunnellaan, hänen kanssaan keskustellaan ja autetaan häntä reflektion kautta löytämään oma äänensä ja polkunsa.
Tämä kuulostaa jotenkin hyvin tutulta: Nuori toimijana, ohjaamassa aktiivisesti sitä, mihin suuntaan omaa elämäänsä lähtee viemään ja tarjolla tukea, jota nuori voi halutessaan ottaa vastaan. Nuorisotyö nuoren puolella, tulkkina yhteiskunnan, palveluiden ja vaatimusten sekä nuoren yksilöllisten toiveiden, haaveiden ja haasteiden välissä. Vaikka työtä tehdään vähän eri lähtökohdista ja eri tavoin Tallinnassa ja Suomessa, on taustalla jotain perustavanlaatuista yhteistä myös. Siksi ajatus mahdollisuudesta jakaa, keskustella ja oppia toinen toisiltamme kuulostaa erityisen kiinnostavalta.
Toiminnallisesti työmuoto on monelta osin hyvin erilainen kuin Suomessa. Meillä työmuoto on rakenteellisempi ja pysyvämmin osa nuorten palvelukenttää, sillä on tietyllä tavalla vahvempi asema ja sitä tukee oma lainsäädäntö. Meillä se on kuitenkin myös ammatillistumisen myötä jäykempi ja virallisempi ja valunut perinteisestä katutyöstä enemmän toimistoihin. Notkeassa kaduilla tehtävässä työssä ja vakiintuneemmassa moniammatillisen yhteistyön kautta rakentuvassa työssä on molemmissa vahvuutensa ja varmasti myös heikkoutensa. Monessa muussa maassa tehdään erikseen katutyötä. Monesti katutyö on oma erillinen työmuotonsa, josta ohjataan nuorisotoimintaan, yksilötyöhön tai ryhmiin. Katutyöntekijät tekevät usein siis vain katutyötä. Tallinnassa Mobile Youth Worker tekee kaikkia näitä osa-alueita, minkä lisäksi sosiaalinen media ja verkossa tehtävä työ on kasvava osa katutyötä. Näiden eri osa-alueiden väliset rajat ovat luonnollisesti myös hieman häilyviä, sillä kadulla nuorten kanssa työtä tekevät luovat nuoriin luottamuksellisia suhteita, käyvät yksilöllisiä keskusteluja ja toimivat ryhmien kanssa myös osana katutyötä. Mobiilit nuorisotyöntekijät tekevät myös kouluyhteistyötä, ryhmäytyksiä, teematunteja ja ovat mukana ratkaisemassa koulussa syntyneitä konflikteja.
Tallinnan työntekijät tekevät perinteistä katutyötä ja jalkautuvaa työtä, jossa he menevät sinne missä nuoret ovat, eli vievät nuorisotyön nuorten luokse. He myös järjestävät tapahtumia, jotka tavallaan kutsuvat nuoret nuorisotyön luokse. Sen lisäksi he tuntevat hyvin kaikki nuorisotyön palvelut, joihin voivat ohjata nuoria kaduilta (toiminta, joka tapahtuu esimerkiksi nuorisotiloilla) ja sosiaalisen median kautta. He pyrkivät markkinoimaan toimintaa, tapahtumia ja tekemistä nuorille sopivilla tavoilla, kuvallisesti ja nopeasti ja sopeuttamaan toiminnan nuorten maailman hetkellisyyteen. Työ vaatii nopeita reaktioita, muuntautumiskykyä, muutoksensietoa ja improvisointia.
Tallinnassa mobiilit nuorisotyöntekijät tekevät työtä sillä ajatuksella, että heidän täytyy olla nuorten tavoitettavissa kellon ympäri, kaikkina aikoina ja pystyttävä reagoimaan heti heidän tarpeisiinsa. Työaika toimii tässä joustavasti ja työntekijän tekemisiin luotetaan. Jos nuori on esimerkiksi ottanut keskellä yötä yhteyttä ja työntekijä on valvonut juttelemassa nuoren kanssa yöllä, hän voi ilmoituksella ottaa tunnit pois seuraavasta työpäivästä. Tässä on Suomen toimintatapoihin aika suuri ero ja toisaalta tämä näkyy Tallinnassa työntekijöiden jaksamisessa selvästi. Tavallaan houkutteleva ajatus joustavuudesta ja nuoria varten olemisesta kääntyy nopeasti itseään vastaan, kun työntekijät väsyvät työtaakan ja rajaamattoman työajan alle. Ehkä tämän totaalisen rajoittamattomuuden ja meidän helposti liiankin rajoittavan byrokraattisemman työaikamallimme välistä voisi löytyä joku hieno ratkaisu, jossa nuoret saavat palvelua silloin, kun heidän on sitä tärkeä saada, mutta työntekijät saavat myös ansaitsemansa vapaa-ajan ja levon?
 |
| Leppoisa tunnelma ja tiukkaa asiaa |
