Rinnalla kulkemista ja yhdessä tekemistä

Torstaina 8.9.16 kokoonnuimme Pohjois-Karjalan etsivän nuorisotyöntekijöiden ja Ohjaamoväen kanssa perusasioiden äärelle. Pohdimme ensin etsivien kanssa etsivän nuorisotyön "perustyötä", ammattietiikkaa, yhteisiä pelisääntöjä ja perehdytystä sekä oman työn hyviä käytänteitä ja sitten vielä odotuksia ja toiveita Ohjaamon suhteen.

Vertailukohteeksi saimme käyttöömme Keski-Suomen vastaavan kartoituksen materiaalit ja tulokset olivat ilahduttavan samanlaisia - ainakin jonkinlainen yhteinen käsitys työn keskeisistä periaatteista, arvoista ja kärjistä tuntuu etsivän nuorisotyön kentältä löytyvän, vaikka tekemisen tapoja on paljon.

Etsivän nuorisotyön katsottiin sekä Pohjois-Karjalassa että Keski-Suomessa perustuvan luottamukseen, kunnioitukseen,  rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja nuoren yksilöllisiin tarpeisiin. Avainasemassa onnistumisissa on luottamuksellinen asiakassuhde, kunnioitus ja se, että nuorta kuunnellaan - työtä tehdään nuori edellä, nuoren antamilla tiedoilla. Nuoren yksilölliset tarpeet nähdään paljon tärkempinä kuin esimerkiksi kunnan tavoitteet - nuori saa sitä tukea mitä hän tarvitsee, saatiin hänestä sitten hyvää tilastoa tai ei. Mittarit eivät välttämättä kerro kaikkea, esimerkiksi koulutukseen tai työelämään ohjaaminen ei välttämättä ole monelle nuorelle ajankohtaista, mutta silti hänen kanssaan on saatettu päästä huimasti eteenpäin, vaikka tilastojen valossa hänen kanssaan tehty työ jäisi mittareiden ”ulkopuolelle”. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että etsivän nuorisotyöntekijän täytyy itse uskoa nuoren tilanteen parantumiseen, haluta aidosti auttaa nuorta ja pitää huolta siitä, että ”perä pitää”.

Perustyö nähtiin ensisijaisesti tuen tarpeessa olevien nuorten löytämisenä, rinnalla kulkemisena ja heidän tarvitsemiensa palveluiden piiriin ohjaamisena. Kohtaaminen, vahvistaminen, tsemppaus ja nuorta varten oleminen ovat työn kulmakiviä. Ensisijaisen tärkeänä pidettiin sitä, että nuori päättää itse mitä hän elämästään kertoo ja mihin suuntaan yhdessä lähdetään työskentelemään. Nuori pysyy koko ajan keskellä ja toimijana ja kaikki tekeminen perustuu hänen tahtoonsa. Etsivällä täytyy olla aikaa kohdata ja kuulla nuori, verkostoja ja palveluiden tuntemusta, jotta osaa ohjata nuoren hänen tarvitsemiinsa palveluihin ja ymmärrystä yhteiskunnan tapahtumista, jotta pysyy kartalla siinä, missä nuorten elämässä mennään.

Etsivän perustyöhön kuuluu myös oman työn, osaamisen ja palveluiden markkinointi, viestintä ja saavutettujen tulosten raportointi. Työn vaikuttavuudesta, tuloksista ja ihmisen elämän kokoisista onnistumisista täytyy osata kertoa eteenpäin, jotta etsivän nuorisotyön paikka kuntien palvelukentässä vakiintuu ja työ saa ansaitsemansa arvostuksen ja turvan. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä muiden nuorten käyttämiä ja tarvitsemia palveluita tuottavien toimijoiden kanssa, hyvää toimivaa verkostoa ja omaa selkeää tehtävää, jonka myös muut toimijat näkevät lisäarvona omalle työlleen. Etsivän nuorisotyön pitää muistaa kertoa verkostoihin siitä, mitä se on ja mistä arvopohjasta se ponnistaa, joskus kärsivällisesti selittääkin nuorisotyön eetosta ja näkökulmaa.

Etsivän nuorisotyön täytyy myös joustavasti pystyä mukautumaan alueellisiin tarpeisiin ja tekemisen kulttuureihin, menettämättä kuitenkaan sitä perustyön ydintä. Pohjois-Karjalassa todettiin, että etsivälle nuorisotyölle tarvitaan yhteinen "perehdytysopas", joka määrittää tarpeeksi, mutta ei liikaa, jotta etsivä nuorisotyö on tasa-laatuista mutta ei tasapäistä. Materiaalin tulisi Pohjois-Karjalan etsivien mielestä sisältää myös nuorten caseja ja kokemuksia (joita löytyy toki jo nyt, esimerkiksi: Oman kokoinen elämä - tarinoita etsivästä nuorisotyöstä), sen täytyisi olla tiivis (alle 20 sivua), ja visuaalisesti miellyttävä (hyvä kuvitus!) ja se olisi ehkä hyvä julkaista myös äänikirjana. Yhteisen perehdytysoppaan tekemiseen tarttuu mahdollisesti lähitulevaisuudessa etsivän nuorisotyön osaamiskeskus, sillä tämäntyyppisen yhteisen määrittelyn ja ohjeistuksen tarve havaittiin jo osaamiskeskuksen suunnitelman tekovaiheessa. Aika näyttää millaisen muodon valtakunnallisesti yhtenäinen etsivän nuorisotyön määritelmä ja perehdytys saa ja missä aikataulussa.

Nuorisolaki määrittää tietysti toiminnalle omat reunaehtonsa, samoin Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeet ja toimintasuunnitelmat. 

Etsivän nuorisotyön katsottiin hyötyvän työnkuvan, menetelmien ja tavoitteiden avoimeksi kirjoittamisesta ja jakamisesta. Uuden työntekijän perehdytyksessä myös kokeneemmilla työntekijöillä on luonnollisesti tärkeä rooli: Oman tekemisen auki selittäminen, mukana "palloilu" ja mentorointi, yhteisen sävelen etsiminen ja sen tekeminen selväksi, että kaikkea ei tarvitse tietää, kunhan osaa kysyä ja ottaa selvää. Perehdytyksen tulisi pitää sisällään työn käytännöt, sisällön, lainsäädännön, järjestelmät, menetelmät, etiikan ja taustaorganisaation asiat. Esimerkiksi "verkostokartta" eli kunnan eri nuorten palveluita tarjoavien tahojen yhteystiedot ja työntekijät listattuna helposti saataville, auttaisivat paljon uutta työntekijää palveluihin ohjaamisessa.

Tärkeää on tarjota mahdollisuus työnohjaukseen, toisten etsivien kanssa keskusteluun ja vertaistukeen. Tämä voidaan järjestää verkossa tai kasvotusten, isolla porukalla tai työparina, aina tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Työntekijöillä on paljon hiljaista tietoa, toimivia käytänteitä ja arjen helmiä, joita pitäisi saada enemmän jakoon! Arjen pyörittämistä helpottavat avoimuus uusille ideoille, toimivat asiakasjärjestelmät, riittävät resurssit ja käytänteet sekä tiivis, vuorovaikutteinen verkostoyhteistyö. Verkoston tunteminen ja ylläpitäminen (vaihtuvuudesta huolimatta) ja konkreettinen toimiva yhteistyö eri toimijoiden kanssa, sekä myös alueen etsivien välillä (vertaisverkostot ovat todella tärkeitä, mm. yhtenäisyyden ja etsivän profiilin nostamisen kannalta) on todettu tärkeäksi. Tehokas tiedonsiirto muilta toimijoilta etsiville, paikallistuntemus sekä palveluverkon ja verkostojen tuntemus vähentävät tehokkaasti erilaiseen "selvittämiseen" liittyvää työtaakkaa. Esittäytyminen muille toimijoille, oman työn tunnetuksi tekeminen ja ”naamojen tekeminen tutuksi” on tehokas tapa löytää paikkaansa kunnan palvelukentässä. Hyväksi oli havaittu myös työparitominta, jossa työpari tulee muualta verkostosta.

Some voi olla hyvä väline tavoittaa, markkinoida ja tehdä itseään/työtään tunnetuksi, hyvä pelinavaaja joidenkin nuorten (ja miksei myös ammattilaisten) kanssa. Myös jalkautuminen nuorten pariin avaa lisää mahdollisuuksia löytää etsivän nuorisotyön palveluista mahdollisesti hyötyviä nuoria ja madaltaa kynnystä heidän tulla työn piiriin. Tässä hyvänä käytäntönä voi esimerkiksi toimia se, että lähtee fyysisesti saattamaan asiakasta palveluihin. Myös yhteistyö puolustusvoimien kanssa ja sitä kautta läsnäolo kutsunnoissa mahdollistaa sen, että tavataan luontevasti koko ikäluokan pojat. Lisäksi Joensuun aluetoimistossa tavataan kaikki armeijan keskeyttäneet, myös tytöt. Etsivät voivat jalkautua myös paikalliselle nuorisotalolle, esimerkiksi vapaamuotoisen "kesätyönhakuklubin" kautta, pieni apu ja tuki kesätöiden etsinnässä on koettu hyväksi ja samalla tulee "naama tutuksi" myös sellaisille nuorille, jotka eivät ole etsivän nuorisotyön asiakkaita.

Lieksassa etsivä nuorisotyö on opinnollistettu lähihoitajaopiskelijoille, mikä on hieno uusi avaus ja Nuotta -valmennus on ollut pidetty ja toimiva työkalu.

Oman työn ruotimisen jälkeen Pohjois-Karjalan etsivän nuorisotyöntekijät pääsivät ruotimaan myös omia odotuksiaan liittyen Ohjaamo-projektiin. Esimiehet peräänkuuluttivat selkeyttä ja verkoston palvelujen mallia, etsivät taas kivaa työympäristöä ja yhteistyötä, erityisesti sen tiivistymistä. Tärkeää heistä oli myös löytää toimivia viestintätapoja ja yhteistyön muotoja TE-toimiston, sosiaalitoimen, nuorisotoimen ja terveyspalvelujen välillä ja tässä Ohjaamo nähtiin mahdolliseksi vastaukseksi. Etsivät odottavat myös vastuun jakautumista ja toimintojen monipuolistumista.

Erityisesti toivottiin, että nuoret löytäisivät omakseen Ohjaamon ja kokisivat sen hyödylliseksi ja hyväksi.