KOVIN SAMAA, MUTTA SILTI ERILAISTA

Olen kiertänyt tämän syksyn aikana ympäri Suomea ja saanut osallistua etsivän nuorisotyön ajankohtaiseen keskusteluun ammattilaisten kanssa sekä pienillä että suurilla paikkakunnilla, etelässä ja pohjoisessa, idässä ja lännessä. Alueellisia eroja on paljon ja tekemisen tavat vaihtelevat alueellisten olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Pääkaupungissa tehdään monia asioita hyvin eri tavalla kuin poronhoitoalueella, onneksi! Suomen moniaisia kolkkia olisi järjetöntä yrittää ahtaa samaan muottiin! Pienillä paikkakunnilla kuten myös suurilla kasvukeskuksilla on etunsa ja haasteensa, ei voi yksiselitteisesti todeta, että jossain asiat olisivat paremmin kuin toisaalla. Yhteistä kaikille paikkakunnille näin ulkopuolisen silmin on se, että etsivä nuorisotyö on kaikkialla hienosti mukautunut paikalliseen kulttuuriin, olosuhteisiin ja tarpeisiin. Se on paikallista ja paikallisen näköistä ja ammattilaiset tietävät kyllä, mitä alueen nuoret tarvitsevat ja mikä toimii. Palveluiden, työpaikkojen ja opilaitosten rajallisuus ja välimatkat haastavat syrjäseuduilla, kasvukeskuksissa taas resurssit suhteessa nuorten määriin, jonot palveluihin ja erityisesti Helsingissä myös kortilla olevat edulliset asunnot.

Seinäjoen asemalla oli mukava yllätys

Etsivän nuorisotyöntekijät ovat kerta toisensa jälkeen hämmästyttäneet minua osaamisellaan, ymmärryksellään ja omistautumisellaan - usein he pitävät niiden nuorten puolia, joita kukaan muu ei muista. Niiden, jotka putoavat palveluverkon raoista ja häviävät monilta muilta ammattilaisilta. Tämä palo, jolla työtä tehdään yhdistettynä alueellisten tarpeiden tuntemukseen ja kykyyn mukautua, tekevät etsivästä nuorisotyöstä erittäin vaikuttavan ja tuloksiin nähden edullisen nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen työkalun. Tätä kannattaa ylpeänä toitottaa sekä alueellisesti että valtakunnallisesti!

Matkalla pohjoiseen auringonnousun aikaan

Olemme käyneet paljon keskustelua siitä, mikä etsivän nuorisotyön olosuhteissa vaatii vielä kehittämistä, mutta myös siitä, mikä toimii ja tuottaa tulosta. Rahoituksen lyhytjännitteinen rakenne ja määräaikaisuudet tuottavat jonkin verran epävarmuutta, joka vaikuttaa paitsi työntekijöiden hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin suunnitella ja kehittää työtään pitkäjänteisesti, myös välillisesti nuorten kokemukseen etsivän nuorisotyön palvelusta. Nuoret, joita on usein pompoteltu ammattilaiselta ammattilaiselle ja luukulta luukulle kaipaavat pysyvyyttä, luottamuksellista suhdetta ja aikaa. Määräaikaisessa työsuhteessa oleva ammattilainen ei voi ikinä luvata olevansa nuorta varten vielä vuoden päästä, ja valitettavan tavallista on, että työntekijä vaihtuu kesken nuoren prosessin. Erityisesti nuorten vuoksi etsivän nuorisotyöntekijöillä on siis valtakunnallisesti yhteinen toive vakinaisuudesta, työmuodon vakiintumisesta ja mahdollisuudesta suunnitella sekä työtä, että omaa elämää rauhallisin mielin pidemmälle tulevaisuuteen.

Toimisto on usein ollut raiteilla :)

Etsivät ympäri Suomen, sekä pienillä että suurilla paikkakunnilla, ovat halukkaita kehittämään omaa työtään ja keskittymään siihen olennaiseen, eli työhön nuorten kanssa. Työaikaa ja energiaa kuitenkin kuluu vielä paljon siihen, että oman työn olemassa oloa täytyy perustella muille toimijoille, päättäjille ja joskus omalle esimiehellekin. Työnkuvaa ei välttämättä ole kirjoitettu auki, ja monesti tekemisen rajaaminen voi olla siksi haastavaa, erityisesti, jos esimies ei tunne etsivää nuorisotyötä ja kamppailee vähäisten resurssien kanssa.

Verkostojen luominen ja ylläpitäminen ovat tämän päivän työelämää ja kuuluvat myös olennaisena osana etsivän nuorisotyön arkeen. Toistaiseksi tähän verkostoyhteistyöhön liittyy kuitenkin vielä vähän turhaakin painolastia - usein ei ole yhteistyölle sovittuja yhteisiä rakenteita, eikä kukaan muu toimija ole valmis ottamaan vastuuta verkoston toimimisesta, jolloin etsivä nuorisotyöntekijä kannattelee työlleen elintärkeää verkostoa yksin. Ehkä tulevaisuus tuo tähänkin jotain rakenteita ja kun pidämme yhdessä ääntä etsivän nuorisotyön puolesta, muut toimijat lopulta heräävät ymmärtämään sen hyödyt myös oman työnsä kannalta tai edes nuorten asiakkaidensa kannalta.

Olen saanut tutustua rakkaudella työtään tekeviin rautaisiin ammattilaisiin

Viimeisimmäksi olemme kiertäneet Suomea yhdessä PAR -järjestelmän tehokaksikon Riitta Piesasen ja Tuulikki Niemisen sekä VAMOS Helsingin tilastogurun, Ville Koikkalaisen kanssa pitämässä PARent -järjestelmän uudistukseen ja kerättävän tiedon hyödyntämiseen liittyviä koulutuksia. Parhaillaan olemme Tampereella ja ensi viikolla päätämme kiertueen juhlallisesti jouluiseen Turkuun. Koulutuksissa on noussut paljon hyvää keskustelua, ammattilaiset ovat ideoineet, innostuneet tiedosta ja jopa tilastoista ja tuottaneet paljon myös sellaista sisältöä, josta on varmasti hyötyä muillekin. Kiertueen päätteeksi kokoan näitä hyviä käytänteitä, ajatuksia ja ideoita tänne blogiin vielä tarkemmin.

Tiedon hyödyntämisestä käydyissä keskusteluissa on toistuvasti noussut esiin PAR -järjestelmän lisäksi myös Sovari - sosiaalisen vahvistumisen mittari, joka on jo monin paikoin otettu käyttöön eri puolilla Suomea. Tilastotiedon rinnalle kaivataan tarinoita nuorten kokemuksista, inhimillisiä elämän kokoisia "caseja" ja näkymä siihen, miltä etsivä nuorisotyö nuorten näkökulmasta näyttää ja ennen kaikkea tuntuu. Tämän vuoden valtakunnalliset tulokset on julkaistu Riitta Kinnusen (Valtakunnallinen Työpajayhdistys ry) raportissa: Sovari - Sosiaalisen vahvistumisen mittari työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön: Valtakunnalliset tulokset 2016.

Salmijärvellä keskusteluja käytiin tunnelmallisesti kodassa nuotion äärellä

Tärkeimpänä huomiona se, että etsivän nuorisotyön asiakkaaksi tulevilla nuorilla on hyvin vaihtelevia elämäntilanteita ja tuen tarpeita - ei ole olemassa tyypillistä etsivän nuorisotyön nuorta. Joku tarvitsee pientä rohkaisua ottaa isoja askelia kohti tulevaisuutta, toinen apua oman pirstoutuneen elämän uudelleenrakennukseen. Luonnollisesti prosessien kesto ja intensiteetti vaihtelevat siksi myös suuresti. Näiden erilaisten tarinoiden kautta voidaan selittää etsivän nuorisotyön vaihtelevaa luonnetta, joka häviää pelkkien asiakasmäärien seurannassa tyystin. Nuorten yksilöllisiä polkuja ja kokemuksia ei ole mahdollista tiivistää tilastoihin, sillä ne ovat paljon enemmn. Etsivän nuorisotyön nuoret ovat aivan yhtä tavallisia ja tavattomia, kuin nuoret ylipäätään. Yhteistä heillä on se, että he tarvitsevat jonkun kulkemaan rinnalla, tukemaan, auttamaan ja pysähtymään yhdessä heidän elämänsä äärelle etsimään niitä askelmerkkejä, joilla pystyy taas rakentamaan elämäänsä eteenpäin, haluamaansa suuntaan.