"Myös reippaat tarttee tsemppausta!" ja muita oivalluksia Lapista

Lapin alueelliset nuorisotyöpäivät, eli Kläppi 2016 -tapahtuma järjestettiin 5.-6.10.2016 luonnonkauniissa Sallassa. Päivien luentojen ja työpajojen aiheet vaihtelivat tulevaisuudenvisioista (Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava), nuorten mielenterveyden edistämiseen (Susanna Kosonen, Suomen mielenterveysseura Ry), päihdekasvatukseen (Heidi Odell, Preventiimi), koulun ja nuorisotyön yhteistyöhön (Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusseura ja Asta Kaarniemi) sekä osallisuuteen (Tutkija Pirjo Junttila-Vitikka ja lehtori Virpi Vaattovaara). Lisäksi eri tonteilla toimiville ammattilaisille oli omat työpajansa.

Minun tehtäväni oli pitää etsivän nuorisotyöntekijöiden työpaja, jossa pohdittiin alueellisen koordinaation ja vertaisverkostotoiminnan tarvetta ja mahdollisuuksia. Tarve tunnistettiin ja tunnustettiin melko yksimielisesti Lapin etsivän nuorisotyöntekijöiden keskuudessa. Yhteisten tapaamisten ja keskustelumahdollisuuksien kollegoiden kanssa katsottiin olevan erityisen tärkeitä yksin työskenteleville, mutta hyödyttävän ehdottomasti kaikkia. Pajassa lähdettiin hyvällä sykkeellä työstämään mahdollisuuksia kehittää vertaistukea ja -tapaamisia sekä pohtimaan mahdollisen alueellisen koordinaattorin tehtäviä. Ensimmäinen ja ymmärtääkseni jo saman tien toimeenpantu kehittämisehdotus oli Lapin etsivien oma suljettu Facebook -ryhmä, jossa kynnys on matala kysyä, kertoa ja jakaa työhön liittyviä asioita kollegoiden kanssa.

Alueellisen koordinaattorin tehtäväksi ajateltiin vertaisverkoston ylläpitämistä, ajankohtaisen tiedon keräämistä ja jakamista, koulutustarpeiden kartoittamista, toimintamallien jakamista ja koulutusten ja etsivien keskinäisten tapaamisten järjestämistä. Tämän katsottiin olevan sen verran aikaavievä tehtävä, että sitä ei voi liittää osaksi jonkun etsivän nuorisotyöntekijän työtä, ilman, että siihen on selkeästi osoitettu resursseja ja työaikaa. Tähän toivottiin aluehallintovirastosta tukea.

Koordinaattori voisi olla konkreettinen tuki etsivälle nuorisotyölle yleensä, mutta erityisesti yksin työskenteleville. Hän voisi järjestää työnohjauksellisia hetkiä, joissa etsivien on mahdollista jakaa ja työstää työhön liittyviä asioita, olla tavallaan etsivien yhteinen taustatukihenkilö ja "pääluottamustyyppi", sillä myös reippaat tarttee tsemppausta! Vertaistapaamiset ja toisaalta myös koordinaattori itse voisi auttaa erilaisten tilanteiden selvittelyssä, joita työssä välillä nousee sekä työn kehittämisessä. Lisäksi Lapin alueen yhteiset etsivien tapaamiset 1-2 krt vuodessa (AVI:n taloudellisella avustuksella) voisi olla luonnollisesti alueellisen koordinaattorin tehtävä.

Koordinaattori voisi toimia Lapin äänenä (erityispiirteet, tarpeet ja tilanne) valtakunnallisissa etsivää nuorisotyötä koskevissa foorumeissa, tehdä työtä tunnetuksi paikallisille esim. lehti-/radiojuttujen kautta sekä pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekoon.

Koordinaattorin vastuu voisi olla kiertävä, jolloin resurssi menisi tasapuolisesti eri toimijoiden "pussista" eikä koordinaatio lähtisi minkään tietyn kunnan tai toimijan näköiseen suuntaan, vaan se pysyisi yhteisenä. Myös yhteisten tapaamisten järjestämisen vastuu voisi olla kiertävä, tai ne voitaisiin myös pitää KLÄPPI -päivien yhteydessä. Yleisesti oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ainakin välillä täytyy olla myös kokonaan etsivien omat päivät.

Tunturi-Lappi ja muut Lapin pienet kunnat voisi kokoontua kerran vuodessa myös keskenään ja kaupungit keskenään, jotta voidaan keskittyä niihin erityispiirteisiin, haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka yhdistävät. Pienissä kunnissa tunnetaan toimijat ja nuoret, toisaalta suuremmissa kaupungeissa on tarjolla enemmän palveluita nuorille. Lisäksi lähikunnat voivat tavata vaikka kerran kuukaudessa, jotta vertaistuki työn arjessa mahdollistuu aidosti. Näin myös uudet työntekijät saavat tarvitsemaansa perehdytystä ja vertaistukea ja pääsevät nopeammin sisälle uuteen työnkuvaansa.

Tietotaidon jakaminen lähikuntien kanssa/Jokaisen etsivän erityisosaamisen hyödyntäminen

Tulossa opinnäytetyö tästä aiheesta 11/2016

Myös työparitoimintaa voisi yrittää kehittää niin, että kaikilla olisi joku työpari (oli se sitten toinen etsivä omasta tai naapurikunnasta tai muu ammattilainen lähiverkostosta), jotta asioille saa toisenkin näkökulman. Tietotaidon ja etsivän nuorisotyöntekijöiden erityisosaamisen hyödyntäminen ja jakaminen lähikuntien ja koko Lapin kanssa voisi myös yleistyä vertaistapaamisten ja työparitoiminnan myötä.

Työntekijöiden vaihtuvuus ja perehdyttäminen puhuttivat myös. Lapissa kaivattiin yhteistä perehdytyskansiota ja mentoroinnin/koordinaation mahdollisuudet myös perehdyttämisen kehittämisessä tunnistettiin. Yhteiset tärkeät päivämäärät (esim. hakemusten jättäminen ja raportointi) voisi koota kaikille yhteiseen vuosikelloon ja työn jatkuvuuden kannalta olisi tärkeää varmistaa, että uusi työntekijä saa kaiken tarvittavan tiedon edeltäjältään. Myös PAR -järjestelmien mahdollisuuksia haluttaisiin hyödyntää paremmin perehdytyksessä - sieltä saa käsitteet ja mittarit ja järjestelmä on myös hyvä väline yhtenäiseen tiedontuotantoon ja työn tuloksellisuuden seurantaan ja osoittamiseen. Kerätyn tiedon avulla voidaan tehdä työn tarpeellisuus ja vaikuttavuus näkyväksi, osoittaa työn taloudelliset hyödyt ja sitä kautta vakiinnuttaa etsivän nuorisotyön asemaa osana kunnan palvelukenttää. Vaihtuvuuteen ja jatkuvaan perehdyttämiseen melko ilmiselvänä lääkkeenä nähtiin myös työntekijöiden vakinaistaminen, joka olisi myös luonnollisesti etsivän nuorisotyöntekijöiden mielestä erittäin toivottavaa ja myös pitkällä tähtäimellä ja työn kehittämisen näkökulmasta hyödyllistä.

Yhdenmukaistamista ja jakamista toivottiin hyvissä käytännöissä ja käytännönasioissa (esim. Lapin yhteiset lupalaput, sähköinen asiakkuuksien siirtäminen etsiviltä toisille sekä sähköiset viranomaisilmoitukset suoraan järjestelmiin), tässä yksi toimiva käytännöntyökalu voisi olla esimerkiksi hyvien käytäntöjen ideapankki. Jakamisen ja yhteisten raamien lisäksi haluttiin myös tunnistaa kuntien erilaisuus, toimintaympäristöjen erilaisuus, alueelliset erot ja poliittisten päättäjien taustojen erot, jotka kaikki vaikuttavat tehtävään työhön ja työn tekemisen tapoihin ja mahdollisuuksiin. Myös palkkaus nähtiin edelleen alhaisena suhteessa työn vaativuuteen.

Lähikunnan etsivien kesken tapaamisia voidaan melko helposti järjestää säännöllisesti, koko porukalla voidaan käydä keskustelua sosiaalisessa mediassa (facebook, whatsapp...), yksittäisissä asioissa myös puhelimessa ja videoneuvottelun välityksellä ja muutaman kerran vuodessa tavata koko porukalla ihan kasvotusten. Säännöllinen yhteydenpito ja tapaamiset tekevät kollegoiden lähestymisen helpommaksi, erityisen helppoa kysyminen tai keskustelu on silloin, jos on tietty nimetty henkilö (mentori tai koordinaattori), joka on helposti saatavilla. Olisi tärkeää olla myös tilaa ex tempore -tapaamisille esim. lähikuntien kesken, mikäli tilanne niin vaatii (yllättävät, ajankohtaiset ilmiöt ja pulmat). Yhteistyötä voidaan tehdä erityisesti pienemmissä kunnissa myös konkreettisesti, esimerkiksi kokoamalla kuntien tarjoamat edulliset mahdollisuudet (leiri, retki, seikkailu) samaan paikkaan.

Tärkeä huomio oli se, että vertaisverkostotoiminta on koettava tärkeäksi myös esimiestasolla, jotta etsivillä on oikeasti "lupa" ja mandaatti tavata sekä pienemmällä että suuremmalla joukolla tarvittaessa.

Lappi oli innostava ja oli hienoa huomata, että projektissa ollaan ainakin osittain lähdetty tekemään oikeita asioita. Paitsi koordinaatio- ja vertaisverkostojen kehittäminen myös työpajassa noussut ajatus tiedon tehokkaammasta hyödyntämisestä on jo projektin agendalla, mikä oli ilahduttavaa! Uuteen PARent-järjestelmään ja tiedon hyödyntämiseen liittyvät koulutukset on juuri sovittu kaikille AVI -alueille, ja samassa yhteydessä työstetään juurikin työn vaikuttavuuden näkyväksi tekemistä kerätyn tiedon avulla. 

Lisäksi aluehallintovirasto lupasi lähteä edistämään alueellisen koordinaattorin nimeämistä ja miettimään resursseja siihen, eli työpajassa syntyneet ideat voivat lähitulevaisuudessa olla kaikkien lappilaisten etsivän nuorisotyöntekijöiden arkipäivää!

Kiitos kun sain olla mukana!

Terkuin,

Anna